Riina on järjestänyt erinäisiä tykytyksiä viime aikoina.

Pikkutuksu on alunalkaen ymmärtänyt että vanha Riina jätetään rauhaan einkä ekoina päivinä nähnyt että olisivat keskenään edes haistaneet. No yks päivä kun oltiin lähdös koko lauman kanssa ulos koleaan kevätsäähän puin Tuksulle viininpunasen pienen toppatakin päälle. Laskin Tuksun pihalla maahan ja näin Riinan loistavat silmät. Siinähän se on se hänen viininpunanen köysilelunsa mitä on koko talvi odotettu lumen alata löytyväksi!Eikun kiinni ja tapporavistusta ja heittelyä. Mykäksi jäykistynyttä Tuksua heiteltiin kun lapasta. Kuurolle Riinalle oli turha huutaa mutta kun lähdin kohti ni Riina ymmärsi leikiksi ja lähti Tuksu suussaan juoksemaan keskelle peltoa.Kunnes vihdoin kai pennun haju tarvoitti sen nenän ja se pudotti pennun. Oneksi vahongoittumatta mutta aika pelästyneenä. Meillä ei sitten enää viininpunasia vaatteita käytetä .Ja nyt ovat Tuksu ja Riina jo ihan hyviä kavereita .

Toissailtana lauma sitten päästettiin iltapissalle. Ruoka on iltaulkoilijoita aina odottamassa että ulkona ei ylensä kauaa viihdytä. Kaikki muut tulivatkin sisään paitsi Riina. Seurasi kolme piinaavaa tuntia etsimistä pimeästä metsästä ja huutelua. Mä olin niin varma että Riina on saanu sydärin ja jäänyt metsään kuolemaan. Mutta ei. Mummu tepasteli puolenyönaikaan ihan koppavana pihaan niinkun asiassa ei olis ollu mitään ihmeellistä. Missä lie ollu kun ei ollu edes hengästynny?