Pertti-mummun tähti syttyi tänään taivaalle...

Juhlallista on saattaa matkaa noin arvokas ja hieno koiramummu.

Pertin viimenen päivä oli ollu mukava. Mä olin synnyttämässä kaverin koiravauvoja mutta Pepa oli ollu reippaana täällä omiensa kanssa kukakiipeillen ja herkutellen.

Kun mä tulin kotiin pertin käytös muuttu. Se katto anovasti silmiin sen koko toinen puoli kropasta turpos ja se vapsii. Silloin mä tiesin että nyt se kertoo mulle että on aika.

Soitin lääkäriin ja saatiin lupa tulla heti. Pertin kipukarmppi helpotti ja se istu mun sylissä koko menomatkan tyytyväsienä ja lääkäri kävi sen rauhottamassa autoon.

Kotona käytiin sytyttämässä hautausmaan portille kynttilä ja olo on semmonen että on tehty palvelus rakkaalle ystävälle ;)